Vanha kangaskauppa ( Namikon asunto ja Yasuragin salainen päämaja)

Picture - Klicka

Taivaalta sanoi lunta, kuten lähestulkoon 200 päivänä vuodesta Yukigakuressa. Valkeat ja puhtaan näköiset lumihiutaleet törmäsivät kuitenkin pian haaleanvihreään kattotiileen, pysyivät siinä hetken ja liukuivat sitten tuulen mukana pois. Entinen kangaskauppa oli ollut monelle tuttu, ennenkuin "se outo, mutta ihan näpsäkkä ulkomaalaistyttö" oli muuttanut sinne, ja remontoinut koko asunnon kellarikerroksista ullakkoon.
Talo sijaitsi pienen pienessä Tottorin kylässä, jossa suurin osa ( eli noin 7/10) oli yli viisikymppisiä, ja elämä oli sangen rauhallista. Kylä sijaitsi Yukigakuren syrjäseudulla, ja sen pääelinkeinot olivat lähinnä metsästys ja onnetton maanviljely. Siitä huolimatta Namiko oli valinnut sen asuinpaikakseen, ja oikeastaan ihan hyvästäkin syystä: Matkalaiset eksyivät kylään vain erittäin, erittäin harvoin, ja se jos mikä Namia viehätti.
Talo oli yhteensä kuusikerroksinen, vaikka se ei ulkoapäin siltä näyttänytkään, todellakaan: Kolme kerrosta olivat nimittäin maan alla, toisen kolme maan pinnalla. Namiko oli remontoinut talon niin, että se oli nyt täynnä sala-ansoja, ovia ja käytäviä, joita pitkin pääsisi nopeasti karkuun ja joiden avulla pystyi torjumaan epätoivotut vieraat. Koko talossa oli yhteensä 3 makuuhuonetta, 1 ruokailuhuone, 1 keittiö, 1 kylpyhuone, 1 wc, eteinen, pari komeroa sekä yksi olohuone. Alin kellarikerros oli yksi yhtenäinen huone, johon Namiko oli kerännyt jutsu ja tekniikkakääröjä viimeiset pari vuotta, hyvin tuloksin.


Nainen itse oli jo pukeutunut, mutta jättänyt kimonon auki roikkumaan hieman takkimaisesti, ja istuutunut aamuteelleen. Teemuki höyrysi hänen edessään, kun hän istui suuressa ruokasalissa ja katseli ikkunasta ulkona avautuvaa, lumista ja hyytävää maisemaa. Oli niin ihanaa, kun hänen ei tarvinnut lähteä ulos. Nainen huokaisi ja joi kulauksen teestään.

Jälleen mustaan (tälläkertaa hieman ruhjeiseen) kaapuun sonustautunut mies oli saapunut Yukigakureen. Lumi narskui Kojiron kenkien alla, ja jalanjäljet painuivat maahan. Vanhoja ihmisiä vilisi kadulla, mutta Kojiro ei näistä piitannut. Hän käveli nopeinta ja suorinta reittiä kohti kangaskauppaa. Kojiron saavuttua rakennuksen ovelle, hän avasi laiskasti kaupan oven, ja hän astui sisälle. Kojiro laski huppunsa päänsä päältään ja sulki oven perässään kiinni. Kojiro tutkaili hetken aikaa taloa, kunnes päätyi ruokasalin eteen. Hän näki naikkosen nauttimassa juotavaa pöydän äärellä, ja tutkailevan ulos kun lumi pyrytti. '' Olet yhtä viehettävä kuin ennenkin ystävä hyvä '' Kojiro tokaisi Namikoa päin, kun otti samalla muutaman askeleen tuota päin.

''Olet yhtä viehettävä kuin ennenkin ystävä hyvä''

Namiko hätkähti rajusti niin, että hänen teensä melkein läikkyi hänen syliinsä. Hän laski mukinsa nopeasti pöydälle ja kaansi katseensa sinne päin, mistä odottamaton ääni oli kuulunut. Hän rentoutui silminnähtävästi, kun hän älysi, kuka siinä oikein oli.

"Huh kun säikähdin, ei saa tehdä tuollaisia sisääntuloja! Mutta mikäs sinut tuo vieraakseni...? Istuudu toki", Nami sanoi rennon oloisesti ja viittilöi vieressään olevalle istuimelle. Hän hymyili Kojirolle ystävällisesti: Siitä oli jo vähän aikaa, kun hän oli viimeksi jutellut miekkosen kanssa, ja hän oli aina erittäin kiinnostunut kuulemaan ulkomaailman asioista. Hän ei nimittäin itse uskaltanut juuri liikkua Yukigakuren ulkopuolella, koska siellä oli aina olemassa vaara, että joku tunnistaisi hänet. Ja muutenkin, Yukigakuren elo oli paljon rauhallisempaa ja turvallisempaa tätä nykyä, kuin muiden maiden elämä. Siitä huolimatta Namiko kyllä tiesi, että jonain päivänä koittaisi sekin päivä, kun hänen täytyisi jättää Yukigakure taakseen ja siirtyä mantereen puolelle - kenties pakoon, kenties Yasuragin johtoon, sitä ei nyt vielä tiennyt.

Hän sieppasi nopeasti pikkujakkaralta vierestään toisen teemukin. "Teetä?" Hän kysyi, ennenkuin Kojiro ehti vastata mitään.

"Huh kun säikähdin, ei saa tehdä tuollaisia sisääntuloja! Mutta mikäs sinut tuo vieraakseni...? Istuudu toki"

Kojiro hymähti Namikolle, ja riisui kaapunsa yltään. Hän laski sen maahan, ja käveli pöydän luokse Namikon vierelle. '' Tulimpahan vain kurkkimaan että miltäs täällä nykypäivinä näyttää. Ja tulin antamaan sinulle hieman informaatiota eräästä ninjasta joka kukkoili minulle tuossa päivä taaempana. '' Kojiro piti pienen tauon, kun hän otti pienen kulauksen teestään. Kojiron laskiessa mukinsa takaisin pöydälle, hän jatkoi. '' Jos muistan oikein, tämän veikkosen nimi oli Rei Chisio. En tosinkaan usko että tämä olisi mikään suuri uhka, mutta melko vaarallinen kyky hänellä silti on. Hän tykkäsi huudella siitä kuinka hän murhasi koko klaaninsa. Melko typerää. Mutta jos vain sallisit, niin ottaisin tehtäväkseni tämän miehen tuhoamisen kokonaan. En uskaltanut itse tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, jos sinulla olisi minulle jotain muuta käyttöä? '' Kojiro arvosti Namikon mielipidettä, ja Namiko oli ainoa ihminen jota Kojiro kunnioitti. Jos Namiko kieltäisi Kojiroa, hän ei Reitä lähtisi etsimään. Kojiro otti toisen kulauksen teestään, ja tuijotti samalla pitkään Namikoa.

'' Tulimpahan vain kurkkimaan että miltäs täällä nykypäivinä näyttää. Ja tulin antamaan sinulle hieman informaatiota eräästä ninjasta joka kukkoili minulle tuossa päivä taaempana. Jos muistan oikein, tämän veikkosen nimi oli Rei Chisio. En tosinkaan usko että tämä olisi mikään suuri uhka, mutta melko vaarallinen kyky hänellä silti on. Hän tykkäsi huudella siitä kuinka hän murhasi koko klaaninsa. Melko typerää. Mutta jos vain sallisit, niin ottaisin tehtäväkseni tämän miehen tuhoamisen kokonaan. En uskaltanut itse tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, jos sinulla olisi minulle jotain muuta käyttöä?''

Namiko hymähti ääneen. "Ei, en oikein pidä ajatuksesta, että lähtisit jahtaamaan tuota, mutta saat tehdä minkä itse näet parhaaksi. Ja... Kojiro... Luotan siihen, että osaat itse arvioida, kuka on vaarallinen Yasuragia ja rauhaa vastaan"
Namiko hörppäsi teetään hitaasti, jonka jälkeen kopsautti mukinsa takaisin puiselle pöydälle. Hän sulki silmänsä ja kysyi Kojirolta: "Mutta... minkälainen kyky hänellä oikein on? Jos joutuisit tappeluun hänen kanssaan, joutuisitko käyttämään [color=red]niitä[/color] tekniikoita?", hän kysyi sangen nopeasti.
Olisiko tuo toinen niin voimakas, että Kojiro joutuisi uhraamaan oman terveytensä tuon voittaakseen? Jos tuo Chisio oli tappanut koko klaaninsa, täytyi tuon omata jokin todella mahtavan oloinen kyky. Kojirolla oli toki voimakkain tekniikka, minkä Namiko tiesi( jopa voimakkaampi kuin hänen omansa), mutta se oli tosin kertakäyttölaatua.
'Pitäisiköhän minun.... Äh, katsotaan sitten sen jälkeen kun tuo on kertonut lisää.'
Hän hymyili Kojirolle kannustavasti, vaikka olikin huolissaan.

Ovelta kuului koputus. Taivaalta satoi hieman lunta, ja hellästi ilmassa tanssien lumihiutaleet putosivat Hanikon tummansinisille hiuksille. Tyttö koputti uudestaan puiseen oveen. Hän oli ajat sitten ilmoittanut Namikolle että hän tulisi ja oli pitänyt lupauksen. Hanikon päällä oleva shaali heilahteli tuulen puuskissa ja tyttö kietoi sitä hieman tiukemmalle päälleen. Ei hänellä kylmä ollut, mutta vaatekappale meinasi lähteä leijailemaan tuulen mukaan. Haniko katsoi ovea ja sitten kokeili sen kylmää kahvaa painaen sen alas. Ovi oli auki ja Haniko asteli sisään puhdistaen vaatteitaan ja hiuksiaan lumesta. "Päivää." Haniko sanoi ja otti kenkänsä pois astellen tupaan. "Enkai häiritse?" Haniko kysyi ystävällisesti.

"Ei, en oikein pidä ajatuksesta, että lähtisit jahtaamaan tuota, mutta saat tehdä minkä itse näet parhaaksi. Ja... Kojiro... Luotan siihen, että osaat itse arvioida, kuka on vaarallinen Yasuragia ja rauhaa vastaan. Mutta... minkälainen kyky hänellä oikein on? Jos joutuisit tappeluun hänen kanssaan, joutuisitko käyttämään niitä tekniikoita? ''

Kojiroa hiukan sapetti ettei Namiko pitänyt oikein hänen ideastaan eliminoida Chisio Rei. Ja juuri kun Kojiro oli alkamassa selittämään Rein verirajoitetta, ovelta kuului koputusta.

'' Päivää. Enkai häiritse? ''

Kojiro vilkaisi olkansa yli ja tarkasteli vasta sisään astunutta naikkosta. '' Päiviä. '' Kojiro käänsi katseensa takaisin Namikoon. Hän hörppäsi pienen kulauksen teestään, ja avasi suunsa.
'' Tällä kyseisellä Reillä on eräänlainen magneettinen verirajoite. Hän pystyy ilmeisesti tekemään jonkin metallisen esineen magneettiseksi, ja kaikki metalliset esineet lähistöllä tulevat sitä esinettä kohti. En osaa paremmin selittää sitä.. En saanut edes sharinganilla pahemmin selvää hänen jutsuistaan. Mutta tomppeli ja kovaääninen hän silti on. '' Kojiro piti pienen tauon, ja joi loputkin teensä pois. Sitten hän jatkoi, tosin nyt vähän vaisummalla äänellä. '' En usko että joutuisin käyttämään niitä tekniikoita, jos taistelisin häntä vastaan kahden. Kyllähän se nopeuttaisi tilannetta huomattavasti, mutta en uskalla riskeerata omaa terveyttäni siihen roskaan. '' Kojiro naputteli nyt sormillaan pöytää hermostuneesti, ja tuijotti Namikoa.

'' Päivää. Enkai häiritse? '', kuului tytön ääni Namikon eteisestä, ja hän arvasi heti, kuka sieltä olikaan mahtanut saapua. "Päivää, sisälle vain!", hän huikkasi pikaisesti vastaukseksi.
"Päiviä", Kojiro tuntui murahtavan, ja käänsi sitten katseensa takaisin Namikoon.

'' Tällä kyseisellä Reillä on eräänlainen magneettinen verirajoite. Hän pystyy ilmeisesti tekemään jonkin metallisen esineen magneettiseksi, ja kaikki metalliset esineet lähistöllä tulevat sitä esinettä kohti. En osaa paremmin selittää sitä.. En saanut edes sharinganilla pahemmin selvää hänen jutsuistaan. Mutta tomppeli ja kovaääninen hän silti on. En usko että joutuisin käyttämään niitä tekniikoita, jos taistelisin häntä vastaan kahden. Kyllähän se nopeuttaisi tilannetta huomattavasti, mutta en uskalla riskeerata omaa terveyttäni siihen roskaan. ''

Namiko katseli Kojiroa hieman analysoivasti suurilla, kirkkaansinisillä silmillään. Häntä hieman huolestutti, että tuo oli joutunut tuosta vain taisteluun - vaikka odotettavissahan se kai olikin, kun mantereella kerta käytiin sotaa... Mutta silti... Sitten hän naurahti ja asetti kätensä Kojiron käden päälle pakottaen tuon lopettamaan sen naputtamisen.
"Älä pahoinpitele teepöytääni, kiitos. Haniko, tule toki peremmälle - Saako olla teetä?", hän kysyi olettaen automaattisesti, että tyttö oli jo löytänyt tiensä heidän luokseen ja jäänyt hieman sivummalle. Namiko sieppasi tummanharmaan teekupin pikkupöydältä, ja kaatoi siihen siivilän läpi haudutettua piparminttuteetä. Tuolla oli varmaan kylmä... Mutta sitten Kojiron tapaus...

Hän rykäisi aavistuksen ja puhalsi otsatukkaansa ajattelematta sitä, jonka jälkeen sanoi: "Kojiro, minä muuten luulen keksineeni ratkaisun sinun... heikkouteesi. Se ei ole vielä läheskään valmis, mutta teoriatasolla... Siksi minä pyydänkin, että odotat hetken ennenkuin lähdet taistelemaan ketään voimakasta vastaan, jooko?"

Haniko hymyili tullen lähemmäs kaksikkoa. Hän ei oikein pitänyt Kojiron murahtavasta äänen sävystä mutta ei ollut moksiskaan. Sitten hän kuuli Namikon kysyvän: "Saako olla teetä?" Haniko nyökkäsi. "Kyllä jos vain viitsit laittaa sitä." Haniko sanoi ja istui tyhjänä olevalle penkille. "Mistä kenties keskustelitte." Haniko kysyi vaihtaen hymynsä hieman vakavampaan ilmeeseen. Haniko haisteli teen tuoksuja mutta alkoi sitten kuunnella Namikon puheit.

//nteeksi tämä lyhyys.//

"Älä pahoinpitele teepöytääni, kiitos. Haniko, tule toki peremmälle - Saako olla teetä?''
Kojiro hymähti itsekkin lämpimästi Namikolla, ja tuijotti tämän kättä joka lepäsi hänen oman kätensä päällä. "Kojiro, minä muuten luulen keksineeni ratkaisun sinun... heikkouteesi. Se ei ole vielä läheskään valmis, mutta teoriatasolla... Siksi minä pyydänkin, että odotat hetken ennenkuin lähdet taistelemaan ketään voimakasta vastaan, jooko?"

Kojiro hätkähti Namikon tuon sanottuaan, ja tuijotti tätä nyt kiinnostunein silmin. Voiko tosiaan olla tapa säilyttää Kojiron näkö, vaikka hän käyttäisikin Mangekyou:ta.. '' Miten olet onnistunut semmoisen ihmeteon keksimään? Pelastaisiko se sinun ''tapasi'' näköni kokonaan? '' Kojirolla olisi ollut vielä monta muutakin kysymystä, mutta hän päätti pitää ne sisällään.. toistaiseksi.

"Mistä kenties keskustelitte.'' kuului Kojiron vierestä. Hän oli melkein jo unohtanut Hanikon joka oli juuri tullut. '' Emme mistään tärkeästä. Vain eräästä nilkistä jonka tahtoisin päiviltä. Minä olen muuten Kojiro. ''

'' Miten olet onnistunut semmoisen ihmeteon keksimään? Pelastaisiko se sinun ''tapasi'' näköni kokonaan? '' , kuului odotettava kysymys miehen suusta. Namiko vain hymähti ja sanoi: "Ainakin uskon niin..."

"Mistä kenties keskustelitte'', kuului hento ääni Kojiron vierestä. Äsken tullut tyttö, Haniko, kysyi heiltä, luultavasti puhtaasta uteliaisuudesta.
'' Emme mistään tärkeästä. Vain eräästä nilkistä jonka tahtoisin päiviltä. Minä olen muuten Kojiro.''

Namiko siirsi kätensä pois Kojiron käden päältä, ja mietti miksei ollut tehnyt niin jo aiemmin. Mutta niin.
... Chisio... Chisio... Jostain syystä tuo nimi nostaa niskavillani pystyyn, mutta miksi? Missä oikein olen kuullut tuon aikaisemmin? Äh, tuskin se nyt kovinkaan ihmeellin...
Sitten hänen silmänsä laajenivat, kun hän muisti missä oli lukenut sen aikaisemmin. Hän ponkaisi hieman kämpelösti pystyyn niin että hänen oman vartalonsa mittaiset, hohtavanpunaiset hiukset hulmahtivat ja lähti kipittämään kohti talon keittiötä, joka sijaitsi parin oven päässä siitä huoneesta, missä he nyt olivat. Hän tiesi, että oli kuullut - taino, oikeastaan lukenut nimen aikaisemmin.
Pian hän oli jo saapunut keittiöön, josta sieppasi todella vanhan sanomalehden ja palasi sen kanssa kahden muun luo. Hän avasi sen auki sivulta 16, missä oli pienenpieni artikkeli, joka kertoi Rei Chisiosta luvatusta palkkiosta. Alla oli faktoja rikoksista, mitä tuo oli tehnyt, mutta sen vieressä oli etsintäkuulutus eräästä Kaguya Shishimarusta, jonka vuoksi Namiko oli muitanut Chision nimenkin. Miehestä, joka tuntui tappavan aivan huvikseen.
Hän istahti takaisin tuolilleen sanomatta mitään.

Haniko katsoi Kojira ja hymyili. "Minä olen Haniko." Haniko sanoi ja sitten huomasi että Namiko oli pinkaissut pystyyn. Haniko katsoi mihin tämä juoksi ja ihmetteli hieman kut Namiko toi sanomalehden. "Mitä nyt?" Haniko kysyi ihmeissään. Sitten hän katsahti sanomaleehteä ja sen tekstejä vaikka ei tajunnutkaan tällä hetkellä mistä puhuttiin.

"Ainakin uskon niin..."

Kojiro olisi voinut huutaa riemusta, jos Namiko puhui totta. Hänen ei enään tarvisi pelätä sokeutumista. Hän ei edes ottanut kuulevaan korvaansa Hanikoa, joka esitteli itsensä. Kojiro vain ajatteli, mikä se Namikon juttu voisi olla. Yhtäkkiä Namiko pompahti pystyyn, ja Kojiro hätkähti niin että melkein putosi itsekkin tuoliltaan. Hän vain tuijotti Namikon kävelyä pois huoneesta. Hän ei sanonut mitään, hän vain tuijotti ovensuuta minne Namiko oli mennyt. Pian Namiko saapuihin lehden kanssa, ja hän avasi sen pöydälle. Hän tunnisti Rein kuvan heti.
'' Tuo on se ! Tuo on se pelle joka aukoi minulle. Hänen puheensa ei ollutkaan mitään mahtailua.. '' Kojiro jäi tuijottamaan lehteä, ja toisti mielessään rikoksia, joita Rei oli tehnyt..

"Itse en ole huolissani tuosta tyypistä, sillä hänellä ei ole paljoakaan merkittäviä rikoksia takanaan, vaan sen sijaan kiinnittäisin huomioni tuohon vieressä olevaan tyyppiin", Nami sanoi vakavalla äänellä ja teki pienen valkoisen naarmukehän kuluneeseen paperiin Shishimarun naaman ympärille.
"Hän vaikuttaa tappavan ihmisiä täysin huvikseen, ilman minkäänlaisia päteviä syitä - edes kostoa ja poliittisia, joten voisimmeolettaa, että hän on Yasuragin luontainen vihollinen..."
Namiko vilkaisi Hanikoa päin nopeasti ja jatkoi: "Siksi oikeastaan toivonkin, että hoidat hänet", Nyt Namin kynsi upposi paperin läpi niin, että Shishimaru näytti silmäpuolelta, "... Mahdollisimman pian pois päiviltä. Tottakai vasta sen jälkeen, kun olen suojannut sinun terveytesi, Kojiro"

Nami siirsi kirkkaan sinisen katseensa suoraan Kojiron silmiin.
"Ja se, mitä aion tehdä sinulle, on hyvin yksinkertaista: Siirrän omaa vertani sinuun, joka aktivoituu parantamaan silmiäsi heti sillä sekunnilla, kun tekniikkasi aktivoituu. Sen pitäisi turvata sinun silmäsi, mutta ei mitään muuta. Energiaasi kuluisi edelleen samaan tahtiin, ja kipu olisi edelleen päätä huimaava - lisäksi tekniikka aiheuttaisi minulle jonkinlaisia haittavaikutuksia, sillä parantaminen vie minun omaa chakraani. Ainakin teoriassa tämän pitäisi toimia. Mutta: Haluatko että yritän?"

Haniko katsahti Namikoa joka osoitti miestä paperissa hetken aikaahän kuunteli ja katsahti kuvaa. Sitten hän kuunteli mitä Namiko sanoi. ''vaikuttaa melko mielipuoliselta tyypiltä..." Haniko sanoi katsoen edelleen kuvaa ja sitten katsahtaen kaksikkoa. Sitten hän kuunteli mitä Namiko sanoi Kojirolle.

//Piti tähän jotaki keksii, ei vaa oikein taas ajatus kiertäny joten tul lyhkäne.//

"Itse en ole huolissani tuosta tyypistä, sillä hänellä ei ole paljoakaan merkittäviä rikoksia takanaan, vaan sen sijaan kiinnittäisin huomioni tuohon vieressä olevaan tyyppiin. Hän vaikuttaa tappavan ihmisiä täysin huvikseen, ilman minkäänlaisia päteviä syitä - edes kostoa ja poliittisia, joten voisimmeolettaa, että hän on Yasuragin luontainen vihollinen... Siksi oikeastaan toivonkin, että hoidat hänet, Mahdollisimman pian pois päiviltä. Tottakai vasta sen jälkeen, kun olen suojannut sinun terveytesi, Kojiro ''

Kojiro nyökkäili Namikolle. Hän oli juuri aikeissa kysyä että miten Namiko onnistuisi siinä, mutta Namiko oli nopeampi. "Ja se, mitä aion tehdä sinulle, on hyvin yksinkertaista: Siirrän omaa vertani sinuun, joka aktivoituu parantamaan silmiäsi heti sillä sekunnilla, kun tekniikkasi aktivoituu. Sen pitäisi turvata sinun silmäsi, mutta ei mitään muuta. Energiaasi kuluisi edelleen samaan tahtiin, ja kipu olisi edelleen päätä huimaava - lisäksi tekniikka aiheuttaisi minulle jonkinlaisia haittavaikutuksia, sillä parantaminen vie minun omaa chakraani. Ainakin teoriassa tämän pitäisi toimia. Mutta: Haluatko että yritän?"

Kojiro hymähti Namikolle kun tuo oli lopettanut. ''Olen valmis kokeilemaan mitä vain, jotta voisin käyttää niitä tekniikoita.'' Kojiro tuijotti nyt Namikoa kokoajan suoraan silmiin, ja hänelle teki vaikeaa olla paikoillaan. Hän oli niin innoissaan tulevasta. '' Milloin aloitamme? ''

"En ole ihan varma... Minusta tuntuu, että tänään voisimme kuitenkin yrittää ensimmäisen kerran. Jutsu pitäisi tottakai suorittaa ulkona, sillä se vaatii todella suuren sinetin", Namiko selitti Kojirolle samalla kun kaatoi itsellleen uuden kupin jo jäähtynyttä ja ylivahvaa teetä. Hän oli hieman hämmentynyt, kun hänen talonsa oli yhtäkkiä täynnä ihmisiä, mutta oli silti iloinen siitä asiasta: Siitä oli aikaa, kun hänellä oli ollut kunnolla juttuseuraa. Normaalisti hän joutui olemaan yksin... Vain pari hassua tunturipöllöä seuranaan. Yukigakuressa ei näet voinut käyttää tavallisia viestihaukkoja - ne kun usein paleltuivat kuoliaaksi - joten pöllöt olivat ninjojen ainoa viestintäväline näin pohjoisessa.

Haniko hymyili ja otti itselleen myös kupin johon hän kaatoi teetä.

Ulkona puna tukkainen nainen käveli pitkin, kylmää, valkeata hankea. Hän oli lähtenyt pelkästään kävelylle, mutta koska ei tuntenut maastoa hyvin, hän oli eksynyt metsä polulta joka pienen lumi myrskyn takia oli peittynyt hieman. Nainen näki talon ja tietysti ajatteli että tuolta hän voisi kysyä hetkellisen leposian. Nainen käveli luman halki ovelle ja koputti kaksi kertaa tuohon.

Haniko laski kupin kuullessaan koputuksia ovelt. "Voin käydä avaamassa." Hän sanoi ja nousi tuolilta mennen sitten ovelle. Hän avasi sen ja näki naisen tämän takana. "...... Namiko..... onko sinulla kaksois olento, vai oletko siirtynyt jotenkin mystisesti ulos?" Haniko kysyi silmät pyöreinä.

"En ole ihan varma... Minusta tuntuu, että tänään voisimme kuitenkin yrittää ensimmäisen kerran. Jutsu pitäisi tottakai suorittaa ulkona, sillä se vaatii todella suuren sinetin"

Kojiro nauroi hetken aikaa ääneen, kunnes lopetti yhtäkkiä kuin seinään. Ovelta kuului koputus, ja Haniko pomppasi pystyyn. Kojiro vähät välitti kuka siellä oli. '' Tahtoisin kokeilla sitä heti paikalla. Onnistuisiko se? '' Kojiro tiesi että oli epäkohteliasta hoputtaa, varsinkin kun kyseessä oli nainen. Mutta tämä oli sen verran suuri asia hänelle, ja hänen terveydelleen.. Hän tahtoisi sen heti käytäntöön, mikäli se olisi mahdollista.

''Tahtoisin kokeilla sitä heti paikalla. Onnistuisiko se?'', Kojiro kysyi ilmeisen innostuneena. Namiko alkoi lähinnä kikattamaan toisen ilmeelle: Oli kuin olisi katsellut 10 -vuotiasta lasta karkkihyllyn edessä, kun tuo ei saanut heti paikalla sitä mitä halusi. Kun joku koputti ovelle, ja Haniko ilmoitti menevänsä avaamaan sen, Nami vain nyökkäsi pikaisesti, ja oli jo vastaamassa jotakin Kojirolle, kun Haniko keskeytti hänet:

"... Namiko... onko sinulla kaksoisolento, vai oletko siirtynyt jotenkin mystisesti ulos?"

Nami kaatoi teemukinsa lattialle niin että se räsähti kahtia. Hän kirosi pienesti omaa kömpelyyttään, samalla kun nousi ylös ja lähti kävelemään ulko-ovea päin niin nopeasti kuin pystyi: Mitä helvettiä tämä muka oli? Kaksoisolento? Olikohan teessä jotain muutakin kuin teenlehtiä ja sokeria, kun tyttö ei näköj...

Namiko pysähtyi niille sijoilleen ja hänen leukansa loksahti auki. Oli kuin olisi katsonut peiliin: Ovensuussa oli nainen, joka oli lähestulkoon tismalleen samannäköinen kuin hän - oikeastaan ainoa ero, mikä heidän välillään oli, oli se, että toisella oli selvästikin kylmä. Myös vaatetus poikkesi, mutta muuten heitä olisi voinut luulla samaksi henkilöksi.

"Kuka sinä olet?", Namiko kysyi silmät sirrillään koottuaan itsensä. Nyt ei ollut varaa harha-askeliin: Jos tuo vieras oli vihollinen, joka oli muuttunut häneksi päästäkseen sisään, saattaisivat harha-askelet koitua Hanikon, tai hänen itsensä kohtaloksi. Kojiro kyllä luultavasti selviäisi, hän ei ollut tulilinjalla... vielä.

Nainen katsoi vähän aikaa Hanikoa. "Hei.." Tämä sanoi ja käänsi sitten katseensa Namikoon joka tuli ovelle ja naisen suu loksahti auki. Hitsuno katsoi Namikoa päästä varpaisiin ja oli varmaankin yhtä ihmeissään kuin tuokin. "Kuka sinä olet?", Kuului Namikon suusta ja Mitsuno oli vähän aikaa hiljaa kunnes avasi suunsa. "Olen Mitsuno." Tämä sanoi vähän äimistellen sitä että Namiko ei muistanut häntä, vai pelleilikö tämä. Haniko katsoi kumpaakin ja oli itsekkin vähän sekaisin.

Kojiro ei itse ollut kuullut.. tai ottanut pikemminkään huomioon mitä Haniko oli Namikolle huutanut, mutta ilmeisesti Namiko oli. Kojiro hätkähti itsekkin Namikon kömpelyyttä, ja vielä enemmän hän hätkähti sitä kuinka tämä nousi salamana pystyyn. Kojiro jäi vain tuijottamaan Namikon perään. Mitä ihmettä äskön tapahtui? Perhana kun olen nyt vain omissa maailmoissani. Kojiro nousi itsekkin hiljaa pystyyn, ja lähti seuraamaan Namikoa ulko ovelle.

"Kuka sinä olet?"
"Olen Mitsuno."

Kojiro kurkkasi Namikon ohitse, ja oli lentää selälteen. Ovella seisova nainen, oli juuri kuin ilmetty Namiko. Kojiro ei pystynyt liikkumaan, vaan tuijotti shokissa ovelle.

"Mit... Mitsuno...?"

Nami kysyi äimistyen täysin. Hän oli odottanut kaikkea muuta, paitsi sen, että olisi kohdannut kaksoissiskonsa: Hän oli oikeastaan jo olettanut, että tuo olisi kuollut, ja että hän ei näkisini Mitsunoa enää koskaan. Hän ei voinut sille mitään, mutta hänen poskelleen vierähti yksinäinen kyynel, kun hän katsoi Mitsunoa arvioiden. Ja kyllä, tuossa ihmisessä, joka hänen ovensuussaan seisoi, oli samaa kuin hänen siskossaan oli joskus ollut. Hän ei sanonut enää mitään, mutta riensi kuitenkin siskonsa luokse - ja oikeastaan sieppasi tuon rusentavaan halausotteeseen.

Mitsuno nosti kätensä ylös ja vähän aikaa katsoi sisartaan joka halasi häntä. Mitsuno alkoi hymyillä ja halasi hellästi Namikoa itsekkin melkein itkien. "Luulin että olisit kadonnut johonkin, tai kuollut..." Mitsuno sanoi itku kurkussa painaen päänsä pikkusiskonsa pää laelle.
Haniko katsoi kaksikkoa ja päätti mennä tuvan puolelle häiritsemästä.

/skippaan