Vanha kangaskauppa ( Namikon asunto ja Yasuragin salainen päämaja)

"Luulin että olisit kadonnut johonkin, tai kuollut..."
"Samat sanat sinulle, senkin idiootti", Nami vitsaili takaisin ja halasi edelleen siskoaan. Sitten hän hätkähti hieman ja asteli pari askelta taaksepäin siskostaan, ja sanoi: "Tule toki peremmälle, keitin juuri - taino, kymmenen minuuttia sitten - teetä, mutta luulen, että se on edelleen lämmintä".
Hän katsahti Kojiroa kohti ja hymyili ystävällisesti. Hanikon hän oli suorastaan unohtanut, tyttö oli niin hiljainen ettei hän kiinnittänyt tuohon huomiota.

Mitsuno hymyili sisarelleen kunnes irrotti otteensa tästä kun huomasi tämän menevän taaksepäin. "Tule toki peremmälle, keitin juuri - taino, kymmenen minuuttia sitten - teetä, mutta luulen, että se on edelleen lämmintä". Mitsuno nyökkäsi Namikolle ja asteli ovesta sisään heittäen kenkänsä pois ja menne peremmälle. "Hei." Mitsuno sanoi ystävällisesti Hanikolle ja Kojirolle katsahtaen näitä vuorotellen, sitten hän meni istumaan pöytään.

Haniko kääntyi katsomaan Namikon näköistä henkilöä ja kuuli tämän tervehtivän. ".... Hei..." Haniko sanoi ehkä hieman hämmentyneen kuuloisena.

Namiko hymyili sädehtien tullessaan itsekin istumaan pöydän ääreen. Hän otti tummanpunaisen teekannunsa ja kaatoi sisarelleen teetä... Miten pitkä aika siitä jo olikaan! Häntä kutkutti tietää, mitä hänen siskolleen oli tapahtunut - ja tunne oli varmaan aika molemminpuolinen. Hän tunsi olevansa jälleen kotona... Koti ei ollut tuntunut kodilta, ennenkuin nyt, jostain kumman syystä.

"Mitsuno, viitsisitkö kertoa minulle mitä oikein olet puuhannut nämä kaikki vuodet?"

Mitsuno tuli istumaan sisartaan vastapäätä olevalle penkille ja oli melko iloinen että oli löytänyt tämän, vaikka se olikin vain pienestä sattuman varasta kiinni. Sitten hän kuuli Namikon kysymyksen ja vastasi. "No mitänyt on tullut tehtyä. Alku vuosina kun lähdit lähdin etsimään sinua. Kun muutin tänne, olin vähällä päästä hengestäni ja sitä rataa." Mitsuno sanoi hörpäten pienen määrän teetä.