Yksinäinen tallustelija

Oli tuulinen päivä aavikolla kun yksinäinen Uchiha käveli tasaisesti kohti Sunagakurea.Hän oli pukeutunut löysähköön T-paitaan joka oli valkoinen ja siinä oli Uchiha-klaanin tunnus,tummnasinisiin housuihin ja mustaan viittaan joka roikkui hänen olkapäiltään ja peitti sopivasti hänen selkänsä.Tämä nuori Uchiha oli nimeltään Aicho,joka oli juuri jättänyt Konohan taakseen ja oli nyt menossa kohti kaupunkia,jossa hän voisi tutustua uusiin tekniikoihin ja ihmisiin.Hänen aikeensa eivät toki olleet vihamieliset,mutta koska oli sota,hän oli varuillaan vihollisista.Hän tiesi että oli noin puolimatkassa.Aicho hyräili itsekseen kun hän saapui kalliomuodostelman luo.Nyt hän voisi vihdoinkin levätä hiukan,toivottavasti kukaan muu ei ollut mennyt varjoon lepuuttamaan jalkojaan...

Tuulen vire kulki pitkin kuivaa, vaaleahiekkaista aavikkoa. Tuuli heilutti myös nuorehkon, kauniin naisen hiuksia. Nainen piteli hiuksiaan aloillaan laittaen ne kämmenensä alle, tuo kova tuuli silti lietsoi vielä hiuksia mukaansa. Yumika katsoi kauniin sinisillä silmillään eteen päin, tiedottomana määränpäästään tai siitä, missä hän oli, hän oli uuvuksissa matkasta, olihan hän kumminkin tullut Amesta asti. Alun perin hänellä oli vain tarkoitus päästä pois sodan jaloista edes hetkeksi. Yumika oli kietonut paksun hupparinsa vyötärölleen ja hänen punainen toppinsa oli hiestä märkä. Hän laahusti pitkin aavikon hiekkaa ja tuuli vei jäljet melkein alta pois. Nainen oli tottunut amen kosteaan ilmastoon, ja aavikon kuiva ilma oli jo todella iso muutos hänellee. Ymika pääsi pian tuulisemmalta alueelta pois, ja näki jälkiä hiekassa, ihmisen jälkiä. "Täällä on juuri kävellyt joku..." Yumika sanoi itselleen ja katsoi suuntaan johon askeleet veivät. Yumika ajatteli että saattaisi löytää jonkin varjo paikan jos seuraisisi jälkiä ja lähti seuraamaan. Pian hän näki jälkien tekijän edessään ja huomasi ensimmäisenä tämän paidan jossa oli uchiha-klaanin merkki. "Hän on konohasta..." Yumika sanoi, yumika ei ollut mikään pässin pä, hän tiesi paljon klaaneja, sillä oli tavannut näiden edustajia, mutta ei ajatellut edellään menevästä henkilöstä että tämä olisi uhaksi, vaan seurasi tätä silti.

Aicho oli juuri saapunut kallion luo kun hän tunsi jonkun läsnäolon.Onko se Anbu?En ota mitään riskejä,sillä ne varmasti seuraavat minua sen jälkeen kun tein Hokagen nenän edessä viillon otsasuojaani ja lähdin Konohasta.Aicho heitti lähestulkoon voltin erään ison kiven taa ja otti molemmat kolmiteränsä (Soran ase) esille.Jos se oli Anbu,taistelusta tulisi kiivas,jos se oli joku Sunagakuresta,tulija esittäisi kysymyksiä ja kenties hyökkäisi Aichon kimppuun.Jos se oli joku muu,Aicho hyppäisi kiven takaa ja hyökkäisi testausmielessä tämän kimppuun.Aicho odotti kunnes tunsi,että seuraaja olisi tarpeeksi lähellä ja hyppäsi kiven takaa tämän eteen.Nainen.Amegakuresta.Mitä pirskattia se täällä tekee?No testaanpa hänet nyt kumminkin.Aicho otti harppaus askeleen ja huitaisi oikealla terällään naista,tarkoituksena osua hänen sileään poskeensa...

Yumika käveli miehen perässä ja huomasi että tämä oli huomannut tämän. Yumika ehkä hieman epäröi että olisiko tuo sittenkään kovin ystävällistä sorttia, mutta jatkoi silti matkaa suuntaan johon tuo oli mennyt. Yumika ei nähnyt miestä enää ja katseli hieman ympärilleen. 'Ei kai hän voinut vain kadota.' Yumika ajatteli kunnes kuuli askelia ja pienen suhahduksen. 'Mitä nyt?' Yumika kysyi itseltään ajatuksissa ja kääntyi äänen suuntaan. Mies oli hypännyt kiven takaa hyökätäkseen. Nainen otti taskustaan katanan laittaen sen eteensä. Ilmeisemmin mies osuisi huitauksellaan vain katanaan. Yumika katsoi miestvihaisesti ja koetti huitaista tuon luoltaan, tai ainakin itse hypätä pois alta.

Aicho osui "kynsillään" naisen katanaan ja tämä huitaisi Aichoa mutta teki vain pienen viillon hänen paitaansa.Aicho laittoi kätensä sivuilleen ja kysyi: "Mitä teet täällä aavikolla,Amegakuregalainen?"Aicho odotti vastausta samalla kun hänen hiuksensa liehuivat tuulessa joka myös lempeästi pyöritti hiekkaa kauempana.En halua taistella joten yritän saada hänet lepyteltyä,olin kyllä aika epäkohtelias hyökätessäni."Anteeksi hyökkäykseni,luulin että olit Sunagakuren vartija...."

Yumika katsoi miestä eikä hyökännyt enää, hän ei halunnut mitään harmeja. "Mitä teet täällä aavikolla,Amegakuregalainen?" kuului tuon mieehen suusta ja Yumika vastasi. "En ainakaan tullut haastamaan riitaa." Yumika sanoi hieman järkyttyneenä miehen hyökkäyksestä, tai no, Yumikanhan olisi pitänyt ehkä kysyä tuolta ensin että pystyykö hän seuraamaan, eikä hiippailla kuin mikäkin vakooja tuon perässä. "Anteeksi hyökkäykseni,luulin että olit Sunagakuren vartija...." mies sanoi. Yumika nyökkäsi ja laittoi katanan pois. "Saat anteeksi, on se ymmärrettävää että hyökkäät kimppuuni kun hiiviskelen tuolla tavalla perässäsi." Yumika sanoi.

Nainen vastasi Aichon kysymykseen,"En ainakaan tullut haastamaan riitaa."
Aicho nolostui ja katsoi maahan.Sitten nainen vastasi Aichon toiseen kysymykseen,"Saat anteeksi, on se ymmärrettävää että hyökkäät kimppuuni kun hiiviskelen tuolla tavalla perässäsi."Aicho päästi esille pienen hymyn,mutta veti sitten naamansa taas perusilmeille.Aicho kysyi jälleen naiselta:"Haluaisitko liittyä seuraani?Olen menossa Sunagakureen ja matkaseura ei olisi pahitteeksi."
Tuo nainen voisi olla hyödyksi jos Sunagakure ei olisikaan niin ystävällinen paikka.Ja ehkä hän voisi jopa opettaa minulle jotain,hän vaikuttaa aika osaavalta....
//Nyt on lyhyttä teksiä,ei voi mitään ku ei keksi oikein//

//Ei se mitään.//

Yumika hymyili Aicholle takaisin ja kuuli sitten tämän kysymyksen. "Haluaisitko liittyä seuraani?Olen menossa Sunagakureen ja matkaseura ei olisi pahitteeksi."kuului. Yumika hymähti ja vastasi. "Voisihan tuota, ei tässä muutakaan tekemistä ole." Yumika sanoi ja sitten mietti vähän aikaa mitä sanoisi tai kysyisi. "Muuten, nimeni on Yumika." Nainen sanoi hymy huulillaan odottaen että toinen esittelisi itsensä.

"Voisihan tuota, ei tässä muutakaan tekemistä ole."Nainen vastasi ja hiljaisuus palasi aavikolle,jossa tuuli puhalsi vienosti.Sitten hetken mietittyään,nainen sanoi:"Muuten, nimeni on Yumika."Aicho oli hetken hämillään,ajatteli jotain muuta,mutta sitten hänkin sanoi nimensä:"Olen Aicho,toivottavasti tulemme toimeen."Sitten Aicho lähti kävelemään kohti Sunagakurea,hiljaa talsimaan vaaleaa hiekkaa pitkin,johon auringonvalo loi aaltomaisia jälkiä.Aicho ei puhunut enää matkalla mitään,käveli vain ja muutamia kertoja odotti että Yumika ehtisi saada hänet kiinni.Aurinko paajtoi heitä mutta he sinnikkäästi jatkoivat matkaansa kohti päämääräänsä...

Yumika hymyili ja kuunteli. "Olen Aicho,toivottavasti tulemme toimeen." Yumika nyökkäsi. "Toivottavasti." Tämä sanoi. Sitten kun Aicho jähti kävelemään, Yumika lähti perään ja käveli pian tuon vieressä. "Mitä sinä muuten sunagakureen olet menossa?" Yumika kysyi mielenkiinnosta.

//Mulla vuorostaan lyhyt //

"Mitä sinä muuten sunagakureen olet menossa?"Yumika kysyi.Aicho oli hetken hiljaa pohtiessaan vastausta ja vastasi sitten näin:"Menen sinne ihan muuten vaan ja sieltä voisi löytyä uusia jutsuja tai mielenkiintoisia ihmisiä."

//Nyt tökkii pahasti.Huomasin että jutut vaa lyhenee koko ajan //

//No vähän näköjää tökkii...//

"Menen sinne ihan muuten vaan ja sieltä voisi löytyä uusia jutsuja tai mielenkiintoisia ihmisiä." Miehen suuska kuului jaYumika nyökkäsi. "Vai niin." Tämä sanoi ja katsoi vaalea hiekkaista aavikkoa. hiekka pöllysi tuulen mukana ja sitä lensi myös Yumikan silmiin jolloin nainen alkoi hieroa silmiään. "Ai perhana." Yumika sanoi hieroessaan silmiään ja sai pian jotenkin hiekkaa pois silmistään. Silmiin kirpeli hieman mutta ei nainen siitä oikein välittänyt, mutta räpytteli kyllä koko ajan.

*Terävä tuuli riepotteli puolustuskyyttömiä, ja muutenkin heiveröisiä hiekan muruja. Osa niistä saattoi osua ikävästi jonkun ohikulkijan ihoon, ja se pisteli todella ikävästi. Sasori käveli melko hiljaisesti, ja laahustaen valkoisella aavikolla, ja poika pyyhkäisi hieman silmäänsä, kun tuuli puhalsi salakavalasti pyörteillen, ja iski sen suoraan Sasoria päin. Hieman ärtyneenä punapää jatkoi taivaltamistaan, tietämättä edes miksi ihmeessä oli häippäissyt Sunakaguresta. No, tuskin siihen mitään sen kummempaa syytä tarvittiinkaan, hän oli ehkä vain ärtynyt jostain, ja jos joku tulisi kyselemään, niin sanoisi vain käyneensä kävelyllä. Hetken mietittyään tuo tajusi, että se ei välttämättä olisi paras mahdollinen vastaus, kuka ihme lähtee muurien ulkopuolelle käydäkseen kävelyllä? Sasori tuhahti omalle typeryydelleen, ja havahtui hieman ovelalta nimen keksimis suunnitelmaltaan, kun kuuli jonkun puhuvan. Se ei ollut mitään selvää puhetta, mutta silti jonkin lainen ääni kuului, se jos mikä sai Sasorin kääntämään päänsä ääntä kohti. Vähän matkan päässä näkyi kaksi hahmoa, joiden reitti oli suuntautunut kohti Sunakaguren keskustaa. Keitä ihmeitä nuo ovat?, kävi Sasorin mielessä. Asiahan ei hänelle kuulunut, mutta iha vain uteliaisuudesta lähti vaivihkaa noita kohti.*
//Tönkköä tuli :/

Aicho käveli valkoisella hiekalla hieman vihaisena siitä,että hiekka valui alaspäin joka askeleella ja siinä oli erittäin vaikea kävellä.Aicho piti Yumikan kanssa keskustelua yllä,puhui niitä näitä,kenties kyseli hänen menneisyydestään ja elämästään.Sitten Aicho näki jonkun nuoren miehen kävelemässä aavikolla.Aicho otti teränsä esille ja huusi:"Hoi,kuka olet ja mistä tulet?"Aicho ajetteli että ehkä tuo tuntematon nuori mies,tai kenties poika,oli Sunagakuresta ja hän saisi selville että Aicho oli Konohasta ja tekisi hälytyksen vakoojasta.Ei,toivottavasti hän oli vain joku kuljeksija,joka oli tullut kaukaisilta mailta.

//Eli järjestys menee: Lerputtaja, minä ja sitte ciasho //

Yumika kertoi Aicholle sen mitä tämä oli kysynyt hänestä ja teki vastakysymyksiä samoista aihepiireistä. Hiekka pöllysi kaksikon alla ja Yumika hymyili vaikka sisällään hän oli hieman ärtynyt kyseisistä olosuhteistä, hän ei nimittäin oikein pitänyt kuumasta. Sitten hän huomasi että Aicho käänsi katseensa kaukaisuuteen ja Yumika katsahti samaan suuntaan. Hän näki saman kuin Aicho, pojan, ehkä sunagakurelaisen. Yumika ei juurikaan osannut sanoa että olisiko tuosta haittaa, mutta huomasi että ainakin Aichoa tuo henkilö häiritsi. "Ehkä hän on vain samanlainen hiippailija kuin minä." Yumika hymyili koettaen hieman rauhoittaa Aichoa, mutta oli silti itsekkin hieman epävarma tuosta vieraasta.

*Sasori hymähti hieman ivallisesti, kun huomasi kuinka toinen hätääntyi. Muutaman askeleen otettuaan poika sai lopulta tarpeekseen siitä että kenkien sisään meni joka askeleella hiekkaa, ja tuo ravisti hieman vasenta jalkaansa. Sen jälkeen hän avasi suunsa, ja sanahti oikein sievästi, mutta silti melko ilkeästi: "Se, kuka minä olen kuuluu vain minulle itselleni, ja joillekkin muille. Sinulle, arvon ventovieras se ei ainakaan kuulu!" Sen jälkeen poika jäi vain tuijottamaan, miten toiset reagoisivat. Mikäli he suuttuisuvat ja kävisivät kimppuun, Sasori olisi koko ajan valmiina.*

Aavikon siimeksestä, saattoi erottaa laajalla ja arolla alueella tummaan kaapuun pukeutuneen, punahiuksisen miekkosen. Kaavun suuri huppu peitti hänen kasvonsa nenästä ylöspäin ja tämän tuntemattoman henkilön selässä roikkui pitkällä tupessa, pitkä ja valkopidikkeinen katana. Kaavun reunukset laahustivat vasten hiekkaa, ja aurinko porotti kuumasti. Kaavussa olikin hieman lämmin ja jokaisella pienelläkin askelella jalat meinasivat nilkkaa myöten upota pehmeeseen ja kuumaan, vaaleaan hiekkaan ja sandaalien pohjat olivat jo ehtineet matkan taipuessa täyttyä hiekasta. Sakyou oli matkustanut tänne, Yukigakuresta asti. Hän ei ollut edes miettinyt lähtönsä syytä, mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä se oli vain että hän halusi nähdä hieman miten sota oli vaikuttanut Sunagakureen. Ehkä hän oli tullut vain turvaamaan rauhaa, ehkä vain katsoakseen maisemia, ehkä vain oppiakseen toisista maista enemmän. Sitä ei kukaan tiennyt.

Pian sitten tämä nuori herra, Sakyou nosti katseensa vaaleasti hiekasta eteensä siirtäen hieman kaapua pois peittämästä näkökenttäänsä eteen vilkaistakseen täysin mustilla silmillään edessä oleviin henkilöihin. Kolme henkilöä, jotka eivät näyttäneet ainakaan vaarallisilta mutta ei ikinä pitänyt antaa ulkonäön pettää. Yksi näytti aika nuorelta, punaiset hiukset ja kaksi muuta henkilöä. Keskellä aavikkoa, oliko he pimahtaneita, vai ainoastaan pimeitä ihmisiä? Olivatko he tulleet sotimaan tänne, siitä Sakyou aikoi ottaa selvää. Hän alkoi ottaa hieman enemmän askeleita kohti kolmikkoa mutta pysähtyi noin kahdenkymmenen metrin päähän kolmikosta. Jääden ainoastaan katsomaan heitä.

Aicho tuumi pitäisikö hyökätä vai odottaa kunnes tämä punapäinen kuljeksija tekisi aloitteen.Sitten punapään suusta kuului:"Se, kuka minä olen kuuluu vain minulle itselleni, ja joillekkin muille. Sinulle, arvon ventovieras se ei ainakaan kuulu!" Sen jälkeen tuo aavikon kulkija jäi tuijottamaan Aichoa ja Yumikaa kuin odottaen vastausta.Tunne,joka tuli tuon epäystävällisen kuljeksijan puheesta,oli epämiellyttävä.Yht´äkkiä Aicho huomasi,että joku oli hiipinyt kahdenkymmenen metrin päähän,ja katsoi heitä kummalisen näköisenä.Aicho mietti:Taas joku joka kuljeksii tällä paahtavalla aavikolla.Onpas täällä ruuhkaa.Aicho huikkasi tulijalle:"Ja kukas sinä sitten olet?"Aicho mietti,että jos nyt alkaisi taistelu,heitä olisi kaksi mutta nuo toiset eivät luultavasti olleet samalla puolella.Tästä tulisi mielenkiintoista."Se joka haluaa maistaa terääni,sen saa halutessaan tehdäkin.Täältä pesee!"

Yumika katsoi Aichoa ja toivoi ettei tämä hätiköisi, vaikka omastaankin mielestä punapään sanat eivät hirvittävän kohteliaita olleet. Yumika hautaili jalkojaan hiekkaan hermostuksesta kunnes kuuli vaimeita askelia toisesta suunnasta. 'Onko täällä muitakin?' Yumika ajatteli ja käänsi kasteensa suuntaan josta askeleen äänet tulivat. Kaukana näkyi kaapuun pukeutunut mies. 'Kuka tuo on...' Yumiak kysyi itseltään ja näki että Aichokin oli huomannut uuden henkilön.

."Se joka haluaa maistaa terääni,sen saa halutessaan tehdäkin.Täältä pesee!" Kuului tuon tuntemattoman, ehkä hieman äkkipikaisen miehen suusta. Tuon kolmiterät näyttivät kyllä tosiaankin melko pahoilta mutta eivät tarpeeksi. ''Sotiessaan veri valuu pitkin valkeaa maastoa, ja sen sodan kannattajat ansaitsisivat saada katanani kylmästä terästä sydämmeensä.'' Sakyou sanoi hitaasti, synkästi ja kylmästi huppunsa uumenista. Pian hänen kätensä hivuttautui pienellä liikkeellä, hitaalla liikkeellä hänen valkoisen katanansa, valkopunaiselle pidikkeelle jonka hän veti hitaasti ulos tupesta. Pitkän katanan kiiltävä terä hohti auringonvalossa kun Sakyou avasi suunsa. ''Jotenka, koska näemmä olet sodan kannattaja. Niin ainoa tehtäväni on poistaa sinut täältä.'' Sakyou totesi. Hän oli aina inhonnut sotaa, ja sen kannattajia ja etenkin niitä jotka kerjäsivät taisteluita. Sakyou kiskaisi huppunsa pois päästänsä paljastaen punaruskeat, melko pitkät hiuksensa ja nyt viellä mustat silmät.

Hän katsoi hetken aikaa synkästi Aichoa kunnes sulki silmänsä. ''Rauha saavuttaa maailman, sota pilaa sen, sodan kannattajat haluavat vain ihmisten kuolevan omien tarpeittensa vuoksi.'' Sanojen jälkeen Sakyoun silmät avautuivat ja niissä oli tapahtunut pieni muutos, mustien silmien paikalla olikin punapohjainen, kolmen tomoen Sharingan-silmät ja Sakyou nosti valkoisen katanansa eteensä viistoon, odottaen reaktioita.

"Sotiessaan veri valuu pitkin valkeaa maastoa, ja sen sodan kannattajat ansaitsisivat saada katanani kylmästä terästä sydämmeensä.''Sanoi mies,joka oli äsken saapunut paikalle."Jotenka, koska näemmä olet sodan kannattaja. Niin ainoa tehtäväni on poistaa sinut täältä.''Mies jatkoi,hän kuulosti pelotavalta Aichon mielestä ja hänessä oli jotain tuttua...''Rauha saavuttaa maailman, sota pilaa sen, sodan kannattajat haluavat vain ihmisten kuolevan omien tarpeittensa vuoksi.''Mies sanoi silmät kiinni ja kun hän sen sanoi hänen Sharinganinsa aktivoitui.SHARINGAN!!Tuo mies oli siis Uchiha.Hmm...onkohan hän kylästä vai onko hän jättänyt sen kuten minä?Punapää sen sijaan oli vain ja tarkkaili meitä sekä varmasti mietti pitäisikö hänen taistella meitä vastaan.Aicho mietti hetken mutta aloitti sitten toiminnan.Aicho aktivoi kahden tomoen Sharinganinsa ja lausui sanat:Hi No Souzousha.Hänen teränsä syttyivät tuleen ja hän hyökkäsi kohti tätä miestä,joka oli luultavasti Uchiha.Aicho liikkui tavattoman nopeasti,osaksi Sharinganin ja osaksi sen takia,että hän oli koko elämänsä harjoitellut lähitaistelua ja varsinkin nopeutta.Aicho tosin ei voi pitää tätä suurta nopeutta yllä kovin kauaa.

//Skipattiin siis Ciasho//

//Jep, skipattiin koska hän ei ole vastannut :/ //

Yumika katsoi paikalle tullutta miestä joka puhui jotain ja kuunteli tätä silmät pyöreänä. Hän huomasi myös että Aicho vaikutti siltä kuin ehkä tuntisi miehen, tai vähintää tietäisi. 'Kuka tuo on?' Yumika ajatteli kunnes huomasi miehen silmien värin muuttuneen. 'Hänellä on jokin verirajoite...' Yumika hämmästeli ottaen taistelu valmiin asemmon kunnes huomasi että Aicho oli lähtenyt hyökkäämään miehen kimppuun, vain hiekka pölähdys jäi jälkeen. Yumika katsoi tuon menoa ja otti katanan taskustaan pysyen edelleen paikallaan, jos hänen kimppuunsa hyökättäisiin, hän käyttäisi omaa verirajoitettaan. Yumika katsahti punapäätä ja ajatteli että ei tuo kumminkaan liittyisi taisteluun, tai mistä tuota tiesi, Yumika kumminkin varautui siihenkin katsomalla tuota ja toista miestä vuorotellen.

Raiton, raibugi Sakyou totesi ajatuksissaan kerätessään ukkoschakraa kätensä kautta valkoiseen katanaansa kun Sharinganilla osasi nähdä miehen hyökkäyksen ja osittain ennustaa sitä. Sakyoun katanan ympäröi pian suuret sähkövirrat (vähän samalla tavalla kun Sasuken miekka kun se yhdistää siihen Chidorin). Nopealla ja näppärällä liikkeellä Sakyou pyöräytti yhdellä kädellään ukkoschakralla vahvistetun katanansa tuon kahden kolmiterän tielle, jotka olivat kaikenlisäksi liekeissä. Hän piti tuon kolmiteriä mahdollisesti kaukana yhden kätensä voimalla kun sitten tekisi nopean liikkeellän, jossa polkaisee itsensä hiekan kautta tuon sivupuolelle jolloinka suuntaa toisen kätensä nyrkin kohti tuon kylkiluita.

Se saattaisi tuntua ikävältä iskulta, lisättynä siihen että Sakyou yrittäen pyöräyttää ukkoschakralla vahvistetun katanansa tuon kolmiterien välistä yrittäessään pitää niitä kuin lukossa jotta tuo ei saisi iskettyä niillä Sakyouta. Ja sen kaiken lisäksi uskkochakra yritti päästä tulen läpi leikkaamaan kolmiteriä poikki, eriasia tietenkin on onnistuuko se.

Sakyoun Sharingan-silmät katsoivat taukoamatta jokaista Aichon liikettä. Kolmen-tomoen Sharingan näkisi heti mikäli tuo yrittäisi tehdä liikkeenkään. Mutta hänen silmäänsä pisti nyt tuon kahden-tomoen Sharingan. Astetta heikompi mitä hänellä on. ''Sinulla on viellä heikko Sharingan. Typerä Konohan ninja, se kylä ei osaa muuta kuin sotia, sotia ja sotia. Varsinainen sodan pesäke. Ja koska sinulla on vain kahden-tomoen Sharingan niin et voi omistaa Mangekyou-Sharingania.'' Sakyou lausui kylmästi toiselle henkilölle. Oli melko vaikeaa uskoa että hän taisteli omaa sukulaistaan vastaan? Mutta mitäs itse hyökkäsi..

Kun Aicho juoksi kohti tätä miestä,jolla oli myös Sharingan kuten Aicholla,mies johdatti katanaansa sähköä ja kun Aicho löi miestä,hän torjui sen ja pyörähti Aichon viereen lyöden Aihcoa kylkeen nyrkillään,lennättäen Aichon muutaman metrin päähän hiekalle.Samalla mies katkaisi katanallaan yhden terän toisesta Aichon aseesta.'''Sinulla on viellä heikko Sharingan. Typerä Konohan ninja, se kylä ei osaa muuta kuin sotia, sotia ja sotia. Varsinainen sodan pesäke. Ja koska sinulla on vain kahden-tomoen Sharingan niin et voi omistaa Mangekyou-Sharingania.'Mies lausui kylmästi,kuin luullen olevansa jotenkin ylempi elämänmuoto.Aichoa sapetti miehen isku ja nyt hän kokeili eri taktiikkaa:Aicho teki ensin kolme kloonia ja sitten syöksi suustaan savupilven,joka räjähtäisi kohta isoksi tulimereksi.Samalla kun Aicho teki tätä,hänen klooninsa ottivat kunait sekä shurikenit esille ja hyppäsivät korkealle ilmaan.Kun savu olisi räjähtänyt,kloonit voisivat hypätä miehen kimppuun ikään kuin häiriöksi,jotta Aicho saisi aikaa tehdä seuraavaa liikettään...

Yumika katsoi tappelua sivusta ja mietti pitäisikö hänen puuttua tuohon. Yumika päätti sekaantua hieman että tappelu saataisiin päätökseen, hänen silmänsä muuttuivat läpikotaisin mustiksi, pupiili muuttui pieneksi ja valkoiseksi ja pupiilin ympärille hieman kauemmaksikumminkin siitä, tuli ohut valkoinen ympyrä. Yumika katsoi suoraan Kaapumiestä ja aloitti verirajoitteensa avulla tehdä tuosta väliaikaisesti sokeata. Samalla tytön oma näkökin meni ja hän alkoi hieman hieroa silmiään. 'Perhana tätä haitta puolta.' Yumika ajatteli siristellen silmiään.